sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Aivan huippua!

Olin menossa eilen kuuntelemaan ja katselemaan Jouni Oreniuksen agilitykoulutusta, mutta mutta... Tarjolle tuli peruutus paikka yhden koiran loukkaannuttua, hetken mietin ja sitten, kyllä me mennään :)
Jo pelkkä rataantutustuminen yhdessä antoi paljon. Käytiin läpi lähestymiskulmia ja eri ohjausvalintojen vaikutuksia linjoihin sekä paljon muuta. Rata oli kolmosluokan tasoinen rata ja tuntui kyllä, että mihin olen oikein itseni taas tunkenut.
No eipä siinä auttanut kuin radalle mars...
Tarkan rataan tutustumisen ja hyvien neuvojen saattelemana ihminen onnistui hyvin ja Elli, no sehän kulki kuin unelma. Tein paljon sellaisia ohjausvalintoja, joita en olisi ehkä itse uskaltanut kokeilla, mutta niin vain se pieni mustavalkoinen aarre kulki sinne minne ohjattiin.
Suurimpia haasteita ihmiselle oli takaakierrot ja niiltä jatko- ohjauksien toteuttaminen. Vien Elliä vielä liian lähelle, jolloin olen myöhässä seuraavalta etapilta tai minulle tulee ainakin kiire. Olen ylpeä itsestäni, koska pystyin tätä korjaamaan jo toiselle kierrokselle ja kyllä, huomasin eron...
Ellille hankalin kohta oli pitkän vauhdikkaan lähestymisen (kaksi hyppyä ja suora putki) jälkeen ollut avoin keppikulma ja sivu irtoaminen kepeillä, joten otetaan näitä nyt pikku hiljaa enemmän ohjelmaan.
Tärkeimpänä ohjeena sain, että luota koiraan, anna sille vastuuta ja ole rohkea :) Ja ei, en voi olla erimieltä, joten näillä mennään ja onneksi viikko kouluttajamme lupasi vahtia minua niiden toteuttamisessa!

Siistiä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti